Vuoksenrannan Virolaiset Sukuseura r.y.

Luonto alkaa vastustaa Kannaksen kotiseutumatkaajaa

- Vuoksenrannan Virolaiset Sukuseura ry:n järjestämä matka Korpilahteen ja Oravankytöön

Tuoreen sukukirjan antia ja sisältöä oli kesäkuun toisella viikolla  jalkauttamassa 31 sukuun kuuluvaa läheisineen. Tutustuminen käynnistyi yhteisestä iltapäivästä ja illasta kasvojaan pesseessä Viipurissa, ja varhain sunnuntai-aamuna suunnattiin malttamattomina kahteen kohteeseen: Korpilahteen ja Oravankytöön.

Viipurin linnan pamaukset tärisivät tällä kertaa rajun rockin tahtiin - kaupungissa vietettiin kaksipäiväistä kovemman musiikin festivaalia, jonka moikina kantautui lahden yli yötä myöten myös majapaikkaamme hotelli Druzhbaan.

Kuulopuheet muuttuvat omiksi näkemyksiksi

Tyyne Korilan o.s. Virolaisen tyttären tyttären Kirsin puoliso Jouni Saunamäki Kurikasta oli matkassa ensi kertaa, kuten 11 muutakin seurueeseen kuuluvaa. Matkaajista kuusi oli Karjalassa syntyneitä.

- Kyllä yhtään ei harmita että mukahan lähdettiin, helpompaakin nyt, kun lapset on isoja. On kiintoisaa havaita, miten kulttuurieron edelleen huomaa heti rajan ylitettyään. Viipurissa tuloerot näkyvät räikeinäkin ilmentyminä. Nuorison vaatetus ja käytös sitä vastoin tuskin poikkeaa paljonkaan suomalaisen keskivertokaupungin vastaavista, toteaa Saunamäki.

Nuorison kiinnostus sukujuuriinsa on kasvanut kiitettävästi

- Kun kysyttiin, lähdenkö mukaan tälle matkalle, välähti mielessä heti: miksikäs ei! Ja kyllä tämä 15 - 20 kilometrin tarpominen on tarjonnut elämystä kerrakseen, toteaa espoolainen Antti Virolainen palatessaan Korpilahden kylän Oitniityn talon mailta. Paljon matkustelleena ja maailmaa kiertäneenä 80-luvulla syntynyt Antti jatkaa: "On tämä niin erilaista, ei tätä matkaa voi verrata mihinkään aiempaan. Tuntee, että Karjala on lähellä, mutta niin kaukana!  Liikkuminen täällä nostattaa epätodellisia tunteita. On hyödyllistä nähdä konkreettisesti nämä paikat ja täällä matkatessa sukukirjan tarjoama tieto nousee taas ihan uuteen valoon!

Kuukaupin sillalla kokoonnutaan ryhmäkuvaan, ja kohta sen jälkeen tiet erkanevat; Ukonmäki ja Murkinanmäki odottavat Helena Kososen luotsaamaa ryhmää.

Helenan äiti Anja Peltomäki, o.s. Virolainen, kertoili tulomatkalla “kesämatkailustaan” 63 vuotta sitten: - Äiti tuli herättämään iltayöstä, ja meilläpä ei kiroilua sallittu ollenkaan, mutta silloin pääsi tytön suusta: ”Hitto!” Kylä piti tyhjentää heti, ja lapsi taittoi matkaa kolmen viikon ajan pyörää taluttaen aina Pieksämäelle asti, josta päästiin junaan. Karja seurasi mukana, ja ensimmäinen pitempi pysähdys oli Pohjanmaan Tuurissa Mäki-Tuurin talo, josta syyskuun alussa jatkettiin Kurikkaan. Evakkomatkojen aikana vastaanotto vaihteli laidasta laitaan. Milloin päästiin isäntäväen kanssa samaa pirttiin, milloin käskettiin painua sinne, mistä oli tultukin.

Kohta Räisälän kirkon jälkeen, Oravankytöön vievän tien alkumetreiltä virittyi bussiin harras tunnelma ja "Karjalan kunnailla" helähti huulilta spontaanisti. Tämän takia tänne siis tultiin, koko vaikeakulkuinen matka kohti oikeastaan ei mitään niille, jotka eivät ole täällä syntyneet tai asuneet. Tämän kiehtovan, haikean, hylätyn ja niin kauniin tunnelmanko takia mielemme halajavat tänne...

Tarttis tehdä jonkun jotakin…

Nykyinen hoitamattomuus asettaa entistä suurempia haasteita meille kotiseutumatkaajille. Kankaanpääläinen Sakari Virolainen nosti  puheenvuorossaan esiin Karjalan mittaamattoman arvokkaat luonnonvarat: metsät ja pitkälle kehitetty maanviljelys on jätetty hunningolle ja hyödyntämättä. - Olisi kiintoisaa kuulla, millä ehdoilla päästäisiin työhön ja touhuun mukaan ja ylösrakentamaan kaunis Karjala sille kuuluvaan arvoonsa.

Anja Peltomäelle nousu Ukonmäen leikkikivelle on aina yksi matkan tähtihetkistä: - Nouseehan sitä, kun toinen veti käsistä ja toinen tuuppasi takapuolesta. Apuaan tarjosivat poikani Arto Peltomäki Espoosta ja siskonpoika Tapani Ruponen Mäntsälästä. Ja siellä sitten taas ylpeänä istuin.

- Saimme paljon käytännön kokemusta seuraavan matkan suunnitteluun. Esimerkiksi kotikyläkäynti ja paluumatka samalle päivälle alkaa olla  näillä teiden kunnolla liian rankka, sanoo Kosonen. Täällä, niin  kuin muuallakin matkatessa yllättäviltä käänteiltä ei voi  välttyä, ja mukaan tarvitaan reipasta urheilumieltä, jota  tälläkään matkalla Korpilahden suunnistajilta ei puuttunut.

Pirjo Virolainen

Ryhmäkuva sukuseuran matkalta 2007

KOTISEUTUMATKA 2002

Piikkiössä vuonna 2000 pidetyssä sukujuhlassa tuli esiin ajatus järjestää kotiseutumatka Karjalaan. Vuonna 2001 sukukokous järjestettiin Kankaanpäässä. Tässä kokouksessa lopullisesti päätettiin järjestää uusi kotiseutumatka Räisälään ja Vuoksenrantaan. Lopullinen ajankohta oli toukokuu 2002.

Tällä kertaa matkalle osallistui parikymmentä henkilöä. Mukana oli myös monta nuorta, joista osalle Karjala oli tullut tutuiksi vain kirjoista ja lehdistä sekä vanhempien ja isovanhempien puheiden kautta.  Kuljetuksesta ja matkan käytännön järjestelyistä vastasi Matkatoimisto Erkin matkassa Ky. Kuljettajana matkalla oli Erkki Ahonen, jolle Karjalan kunnaat ovat tulleet tutuksi lukuisten samankaltaisten matkojen avulla. Erkin tuntemus Karjalasta on laaja ja lisäksi hän on erittäin huumorintajuinen, minkä vuoksi opastus ja tarinointi olivat erinomaista kuultavaa.

Viipurin kautta ajettiin Kiviniemeen, jossa majapaikkana oli melkoinen kulttuurinähtävyys, hotelli Losevo. Hotelliin asettumisen jälkeen suunnattiin kotikyliin. Tällä kertaa varsinaisille kotiseuduille ei päästy linja-autolla, koska tie oli niin huonossa kunnossa. Bussin sijaan kotipaikoille matkustettiin ”takseilla”. Päivä oli antoisa ja ajatuksia herättävä.

Kotimatkalla tutustuttiin muun muassa Äyräpään taistelutantereisiin. Lisäksi poikkesimme paluumatkalla vielä pikaisesti Viipurissa. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin kohti koti-Suomea.

Kuva 2002 kotiseutumatkalta.

KOTISEUTUMATKA 1989

1980-luvun lopulla virisi kiehtova ajatus: olisi hienoa käydä kotiseudulla Karjalassa. Alettiin koota väkeä matkaan lähtijöiksi. Matkaan osallistui reilut parikymmentä henkilöä. Kesällä v. 1989 linja-auto suuntasi kohti itäistä naapuria, jonka nykyisillä mailla oli sukumme syntynyt, asunut, viljellyt maata ja kasvattanut lapsiaan. Matkan päämääränä oli käydä Räisälässä ja Vuoksenrannassa. Kovin montaa tällaista matkaa ei ollut vielä tähän mennessä tehty. Vielä Viipurissa oli epävarmaa, päästäänkö varsinaiselle kotiseudulle lainkaan. Kaikeksi onneksi ryhmä pääsi linja-autolla perille saakka. Matka oli sukuseuramme kannalta merkittävä, sillä juuri tällä matkalla syntyi ajatus seuran perustamisesta.

Ryhmäkuva ensimmäiseltä kotiseutumatkalta.